Itsetunto

Elämä on suorastaan täynnä paljon vuoristoratoja. Rakkautta ja piikkilankaa. Kaikenlaisia ihmissuhde kiemuroita. Menee suhteita solmuun vähän joka suuntaan. Kunnon tunnemyrkyssä pyörimistä. Epätietoisuus ja odottaminen paremmasta huomisesta repii sisälläni liikaa. Kaksi viikkoa sitten minulta meni työpaikka alta. Todellista syytä en ole saanut selville, mutta väitteet siitä, että en ole pätevä tai en osaa tehdä ruokaa, niin tälle kyllä nauraisi nauris maan aidatkin räkäset naurut, koska tämä on älyttömintä mitä olen koskaan kuullutkaan. En voi käsittää miten ylipäätään tällaista sontaa joku uskoo. Kun ei usko muutkaan, enkä itsekkään. Olen pohjimmiltani vahva tyyppi, mutta kyllä tämä on minulle liikaa. Mun elämään mahtuu paljon itkua ja hammasten kiristystä, mutta en koskaan anna tällaiselle tunteelle liikaa valtaa, vaikka se usein mua kirpaiseekin. Mulla on vaan yks vaihde ja se on täysillä eteenpäin. Aina näihin vastoinkäymisiin menee oma hetkensä ja aikansa. Mutta se on vaan läpi käytävä. Käymällä lenkillä, blogia kirjoittamalla, musiikkia kuuntelemalla, tekemällä asioita joka kohottaa mieltä. Sivuuttamalla ihan kaikki negatiivisuus ympäriltä ja annettava positiivisen energia virran juosta sisälläni.