Synttärit ja pikkujoulut perheen kesken

Syntymäpäiväni koitti kuten aina joulukuun alussa. Ihan täysiä pyöreitä en täyttänyt enkä ollut ajatellut pitää mitään sen kummempia juhlia. Mutta kuinkas sitten kävikään.. Torstaina kävin hierojalla, kauppatyötä kun teen niin ajattelin että voisin käydä kintuistani poistamassa lihasjumit. Olin siellä tunnin. Sen jälkeen menimme kauppaan. Tulimme kotiin, ja eikun töpinäksi. Sain puhelun, että olemme tulossa syntymäpäiville. Voi ei ajattelin. No syntymäpäiviin kuuluu tietenkin täytekakku ja keksiä yms.. päätin laittaa ihan kunnon perinteisen joulunajan karjalanpaistin. Keitin ja kuorin perunat, tein vihersalaattia unohtamatta pöydästä puna ja valkoviiniä. Laitoin upean pöytäkattauksen kaikkine koristeineen. Sain kuin sainkin kaiken valmiiksi ja viimeisen päälle ilman muuta. Olihan joulupöytääni tulossa anoppini ja äitini ja hänen miehensä veljeni ja hänen vaimonsa. Ruoka maistui kaikille ja tanssit taittui hyvän kasari ja ysäri luvun musiikista. Vanha sanontahan tietenkin kuuluu joulu juhlista jaloin pikkujouluista kontaten. Viimeiset illan vieraat lähtivät puoli kolmelta aamulla. Itse juhlakalu eli minä itse sammuin jo ennen kahtatoista yöllä. Seuraavana aamuna sain viestin kännykkääni. Yksi vieraistamme oli päättänyt kävellä keskellä yötä kotiinsa yli kaksikymmentä kilometriä.. koska oli luullut että oli hukannut korttinsa jonnekin joka myöhemmin löytyi. Hän oli myös hukannut puhelimensa. Vedimme aamupalat pikaiseen tahtiin huiviin ja lähdimme etsimään puhelinta. Katselimme koko lähimaaston mihin kohti puhelin olisi voinut tippua. Menimme tien toiselle puolelle ja tien reunaan oli pudonnut lompakko. Lompakon omistaja löytyi kuin löytyikin nopeasti samoin kadonnut puhelin löysi omistajansa. Puhelimen näyttö tosin oli mennyt säröille koska linja auto oli ajanut sen yli, mutta uusi puhelin oli jo hankittu. Juhlavieraskin oli päässyt onnellisesti omaan kotiinsa. Näin se yleensä aina on että tarinoilla on onnellinen loppu. Hyvää ja rauhallista joulun aikaa kaikille.