Haaveita

Mä sain uuden ammatin. Mä oon merkonomi. Muistan kun valmistuin ensimmäiseen ammattiini suurtalouskokiksi ja muutin parikymppisenä omaan asuntoon en osannut kaurapuuroa keittää ilman ohjeita, eikä siitä tullut yhtä hyvää kuin äitini keittämä. Mä olen nyt 43 vuotta. Ai, että jo liian vanha??  Sanotaanko näin että mä olen kasvanut aikuiseksi. Yhden kerran eronnut ja uudelleen naimisiin mennyt. Mä elän täysillä tässä ja nyt. Jos mä eläisin mun entistä elämää mä en olisi tässä, vaan jossakin ihan muualla, varmaan katuojassa. Mä pääsin takaisin mun vanhaan duuniin. Kaupan tädin töihin. Mun haaveammatti oli pienestä pitäen parturi kampaaja, plääh onneksi ei tullut! Hiuksia en osaa laittaa, ruokaa tykkään tehdä vain itselleni ja  miehelleni, sekä hyville ystäville. Purkkeja oon pyöritelly jo ihan liikaa.. mutta se mitä mä oikeasti haluan tehdä niin on erikoistua matkailualalle, se olisi sellainen työ mistä oikeasti tykkään. Koskaan ei pidä luopua haaveista eikä siitä mitä elämässä oikeasti haluaa tehdä ja toteuttaa. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi sellaiseen missä ei viihdy.