Mä oon vaan tällainen

Tänä aamuna aamupalaa syödessä, aloin miettiä itseäni ihmisenä, millainen olen ? Olenko liian kiltti tai liian helposti periksi antava, tai liian paljon krittiikkiä kylväjä tai olenko liian tunneherkkä? Täydellistä ihmistä ei ole eikä tule olemaan, jokaisesta löytyy omat vikansa ja itseään on aika vaikea muuttaa. Itse tunnen itseni enemmän iloiseksi kuin surumieliseksi ja näen aina asioissa enemmän positiivisuutta kuin negatiivisuuden. Ensimmäinen avioliittoni ajautui karille rakkauden ja rahan takia. Ne kaksi asiaa kulkivat käsi kädessä 12 vuotta. Miksi menin naimisiin hänen kanssaan, vaikka tunteet toiseen olivat vain yksipuolista rakkautta. Yritin rakastaa, mutta kaikki vuodet rakastin toista. Ehkä tälläkin tarinalla on jokin tarkoitus. Ihmisenä olen muuttunut paljon uuden avioliiton myötä. Puhun paljon ja nauran usein, olen oma iloinen itseni. Välillä tunnen itseni hiukan rikkirevityksi, mutta loppujen lopuksi onnelliseksi. Olen tyytyväinen että olen tässä ja tässä hetkessä, mitään en yrittäisi muuttaa, ehkä rikkimenneitä ystävyys suhteita.  Lainaten tähän väliin erään mietelauseen sanat: aika on repäistä rikki ja aika ommella yhteen. Se voi viedä ehkä päivän viikon tai kaksi, kuukausia jopa vuosia, pahimmassa tapauksessa paluuta ei enää ole, mutta anteeksi pystyn ehkä antamaan.