Narsismi ja henkinen väkivalta

Narsismi ja henkinen väkivalta on aihe joka on ollut nyt viime aikoina paljon esillä. Valitettavasti itse olen elänyt suhteessa jossa näin on ollut. En oikein suhteen alussa suoraan sanottuna tajunnut koko asiaa, ennen kuin vasta myöhemmin avioliittoni aikana. Kävin itseni kanssa läpi ajatuksia, ei ollut ketään kenelle puhua olin yksin asian kanssa, tai sanotaanko tarkemmin, että en uskaltanut puhua asiasta. Olin niin sanotusti jännittyneessä pelkotilassa. Sisälläni ahdisti, itkin paljon ja kävin kysymyksiä läpi yksin sisälläni. Rinnassani oli sisällä hirveä palan tunne, en saanut sitä nielastua alas mitenkään päin. Sitä tunnetta kesti liian kauan ihan liikaa, ihminen kenen kanssa olin naimisissa haukkui minua kaikkien kuullen, määräili ja komenteli, en saanut tehdä mitään mikä minusta oli kivaa, esim. kuunnella lempimusiikkiani tai tv ohjelmia saati sitten meikata tai laittaa hiuksiani.. katsoin itseäni peilistä, näytin suorastaan hirveälle. Hän kielsi ihan kaiken, mikään ei ollut minun omaani, asunto jossa asuin hänen kanssaan, kaikki huonekalut ja sun muut romut olivat kaikki hänen.. vaikka minä olin kaiken hankkinut.. monia kertoja ajattelin, että juoksen ulos ovesta ja takaisin en palaa.. ainoa asia mikä piti ajatukseni kasassa oli työni. Ilman sitä en olisi nyt tässä.. hän syytti minua ihan kaikesta, kaikki oli minun syytä, yritin rakastaa, mutta hän ei rakastanut mitään muuta kuin rahojani.. ne ei myöskään olleet minun, vaikka olin töissä.. kotona ei myöskään päivän aikana tehty mitään, päinvastoin kämppä oli kuin sikolätti kun tulin töistä kotiin, astioita oli pitkin huoneita jopa lattialla, samoin limpparipulloja, vaatteita, roskia, mitään ei oltu päivän aikana tehty. Olin ihan loppu, niin loppu kuin ihminen voi vaan olla.. hän oli minulle vain kiukutteleva kakara joka polki jalkaa lattiaan.. elämä hänen kanssaan oli helvetillistä.. riita alkoi saman tien kun astuin ovesta sisään työpäivän jälkeen.. sitä tappelua kesti 12 vuotta, kunnes päätin että nyt riitti. Heitin hänet tavaroineen pihalle.. jäin itse asumaan asuntoon, seinät asunnossa huusivat monien vuosien vihaa, kunnes päätin itsekin lähteä.. en pystynyt jäämään asuntoon jossa kaikki muistot ahdisti minua.. itken välillä kun tuntuu niin pahalta.. pitäisi yrittää unohtaa.. tarina on niin pitkä että sen kertomiseen ei riitä yksi pullo viiniä vaan pitäisi olla ainakin kymmenen.. että kestäisin kertoa kaiken ihan kaiken.. sen helvetin mitä olen elämässäni saanut kestää.. vaikka olen nyt uusissa naimisissa, niin entinen liittoni on jättänyt minuun omat jälkensä enkä oikein ole päässyt sen yli vieläkään.. olen kuitenkin pohjimmiltani  niin vahva että, selviän kyllä mutta se tulee viemään paljon aikaa..